Orale!!

Tässä Mexicosta (tarkka sijainti San Cristobal de las Casas) kirjoittelen, on ehtinyt taas näkymät vaihtua ja Buenos Aires on jo historiaa. Kaipa tässä pitäisi kirjoitella nopeasti viime reissun tapahtumat tähän, joten tässä tulee:

3. Etappi: El Calafate ja Perito Morenon jäätikkö

Rio Gallegosista jatkettiin tyttöjen kanssa El Calafateen, joka on näppärän näköinen pikkukaupunki. Jossa arkkitehtuurista päätellen oli paljolti saksalais peräistä siirtolais asutusta. Yöpyminenkin hoitui kätevästi kun paikallinen Hostelli työntekijä blokkasi meidät heti bussiasemalta ja tarjosi budjetti hintaisen yö paikan, joka oli halvempi kuin jo varaamamme hostelli. El Calafaten pää tarkoitus oli kuitenkin päästä käymään Perito Morenon jäätiköllä. Jäätikkö oli kaiken kaikkiaan käsittämättömän näköinen sekä kokoinen ilmestys, varsinkin kun vähän väliä siitä irtosi noin rekan kokoisia jäälohkareita. Myös nähtävyyttä reunustavat vuoret olivat näkemisen arvoiset.

Jäätikkö on oikeasti isompi kuin minä, vaikka kuvakulma vähän vääristääkin

4. Etappi: Ushuaia

Kinkkinen mesta päästä dösällä, jouduttiin ajamaan jokunen tunti Chilen puolella sekä turvautumaan lauttaan. Lopulta kuitenkin pääsimme tulimaalle ja maailman eteläisimpään kaupunkiin Ushuaiaan. Käytiin tsiigaamassa veneellä patonkien nimeämää majakkaa (Le Escaulers tai jotain), sekä myöhemmin illasta paikallista yöelämää Heinin kanssa, josta saimme maksaa palkan kello 6.00 aikaan lähtevässä bussissa.

Taustalla Ushuaian kaupunki vuorien juurella

Joitain paikkallisia Ushuaian yössä

5. Etappi: Perito Moreno ja Cueva de los Manos

Perito Morenon kaupunkia ei sovi sekoittaa jo aikaisemmin mainittuun samannimiseen jäätikköön. Tähänkin tuppukylään päädyimme vain nähdäksemme kuuluisan Cueva de los Manosin (vaapaa suomennos käsien luola), jossa näimme joitakin tuhansia vuosia vanhoja käsimaalauksia (joita allekirjoitta vieläkin uskoo spraymaalilla maalatuiksi). Samalla saatoimme keski-iän paremmalle puolelle ehtineen oppaamme lähes sydänkohtauksen partaalle kiirehtimisellämme seuraavaan bussiin.

Tekaistun näköisiä käsimaalauksia Cuve de los Manosissa

6. ja viimeinen etappi: Puerto Madryn

Pelkkä lepotauko pysähdys ennen viimesitä bussireissua Buenos Airesiin.

Tästä eteenpäin elo oli enimmäkseen arkea ja loppu kokeiden tekoa, joista raastavimmaksi muodostui jo legendaksi muodostuneen Argentiinan historian kurssi, joka nyt on kunnialla suoritettu. Myöskin itsenäisyys päivää tuli juhlistettua Suomen suurlähetystön residenssissä, illan kohokohtana karjalanpiirakat ja munavoi.

8.12 jätin Buenosin taakseni ja suuntasin vaihteeksi yksikseni kohti Iguazun putouksia. Jossa oli noin 45 astetta lämmintä ja kosteusprosentti sadan paikkeilla (luulin sulavani). Näissä oloissa hiki virtasi lähes yhtä vuolaasti kuin vesiputoukset. Sain hostellista sopuhintaisen kahden päivän tarjouksen johon kuului käynti sekä Argentiinan että Brasilian puolilla putouksia. Molemmat olivat huikeita mutta Argentiinan puolella oli enemmän nähtävää.

Putouksista oli vaikea saada kokonais kuvaa, on ne vaan niin isot

Iguazusta jatkoin kohti Saltaa jossa tapasin Heinin, ja myöskin Heinin tulevan työn antajan Enriquen (hevostilan omistaja), jonka luona kävimme nauttimassa Argentiinan viimeiset Asadot ja ratsastamassa. Tästä matka jatkui yöbussilla kohti Bolivian rajaa. Ylitettyämme aamusta rajan Bolivian puolella olevaan rajakaupunkiin nimeltä Villazon. Yritimme kantaa tavaroitamme juna-asemalle asti, mutta luovutimme ne lopulta puoleen matkaan mukana asti roikkuneille kärrypojille.

Paikallista lapsityövoimaa tarjoamassa palveluksiaan

Lopulta saimme hankittua junaliput vuoritokaupunkiin nimeltä Oruro. Matka tähän korkeanpaikan leiriin kesti junalla leppoisat 19 tuntia, jotka kuluivat yllättävän helposti. Oruro oli tosiaankin paikallinen kaupunki, koska näimme paikkalla itsemme lisäksi ehkä kaksi turistia. Henkilökohtaisesti uskon vieläkin olleeni kaupunkin pisin mies. Korkeus otti veronsa (3800 metriä) koska pieninkin fyysinen ponnistus pisti hengästyttämään, sekä minut että parempi kuntoisen Heinin. Tästä reissua jatkettiin pääkaupunki alueelle La Paziin, josta huomenissa lisää, koska ajattelin tästä lähteä uudenvuoden viettoon. Toistaiseksi odottelen kuitenkin nimeltä mainitsematonta Jukka Karimaata saapuvaksi.

Adios y prospero año nuevo!

Kiirettä on pitänyt!

Alkaa tulemaan jo tavaksi aloittaa jokainen posti pahoittelemalla kuinka kauan viimekertaisesta on aikaa. Eli, A-N-T-E-E-X-I oon pahoillani kaikest (seuraavankin postin puolesta (,jos sitä edes tulee)).

Kaikennäköistä on ehtinyt tapahtua tässä välissä, mistäköhän sitä aloittaisi.. Uruguay kuulostaa hyvältä, tyttöjen blogissa siitä taitaakin olla jo tekstiä. Kyseisen reissun reitti oli seuraavanlainen:
Buenos Aires - Montevideo - Punta del Este - Montevideo - Colonia - Buenos Aires

Kaikki välit kuljettiin bussilla/minibussilla poislukien Colonia - Bs.As. väli, joka hoitui kätevästi lautalla. Muuten ok paitsi Bs.As. väli joka oli hieman rasittava istua perus bussissa yli 7 tuntia. (Kuten kuvasta voi nähdä välissä on joki, jota ei autolla voi ylittää, joten suora tie ei ollut mahdollinen vaihtoehto, eikä kukaan ollut ilmeisesti ajatellut venettä mahdollisena vaihtoehtona.) Matkaseurueeseen kuuluivat itseni lisäksi suomalais tytöt, pari jenkiä, argentiinalais Diego (matkanjärjestäjä ja joka paikan höylä) sekä 4 hengen mexicolais vahvistus.

Montevideossa tutuistuimme kiertoajelulla minibussissa kaupunkiin ja sen ihmeellisyyksiin, valtavan isoksi ei sitä tosin sopinut kutsua. Illemmalla vietettiin Heinin syntymäpäiviä ja tutustuttiin paikalliseen yöelämään. Loppu illasta eksyin paikallisessa diskoteekissä ja kadotin kaikki tutut (miten lienee näin käynyt). Muuten ilta meni kaiken kaikkiaan hyvin.

Koko joukkue baarin ulkopuolella + 2 Uruguaylais taikuria

Seuraavana päivänä lähdettiin epämääräisissä tunnelmissa Punta del Esten kaupunkiin, jossa joki kohtaa meren. Täältä löytyi niemen kärki jonka toisella puolella vesi on makeaa ja toisella suolaista. Myöskin löysin tähän mennessä Etelä-Amerikan kalleimmaksi kehkeytyneen ravintola-annoksen, king prawls (kuningas rapuja suom. huom.) 20 e. Matkalla käytiin myös paikallisen taiteilijan talossa, jota jannu oli rakentanut joku >20 vuotta. Taiteesta en ymmärrä mutta joki näköala oli mainio.

Casa del Pueblon terassill, näkymä joelle (vapise Aurajoki)

Kuten aina kaikki hauska loppuu aikanaan, kuten myös tämä retki. Viimeisenä päivänä suuntasimme kohti Coloniaa josta matka jatkuisi kohti "kotia" Buenos Airesia lautalla. Matkalle kuitenkin mahtui vielä viimeinen yllätys, käynti bodegalla (viinitila suom. huom.), jossa maisteltiin Uruguayn maaperän viinejä. Hyviä olivat..

Koko porukka viinitilalla maistelemassa

Uruguayn matkan jälkeen arki koitti taas kunnes vanhempani tulivat vierailemaan täällä Buenos Airesissa 10 päivän kaupunki lomalla. Tästä seurasikin helpotus taloudelliseen tilanteeseeni, sekä mahdollisuus läpikäydä sarja turisti nähtävyyksiä joita ei omin nokkinensa olisi välttämättä tullut nähtyä. Kiitokset isälle ja äidille seurasta, salmiakista ja ruisleivästä.

Seurava tehtävä olikin valmistautua matkaan etelän tällä kertaa kyseenalaiseen lämpöön. Retkikunta oli tehnyt pelaaja vaihdoksen. Päivi vaihtui Annin kyläilemässä olevaan kaveriin Hannaan, tiimin koko pysyi samana, kuten myös mies-nais suhdeluku. (Onneksi minusta on moneksi). Alla olevasta kuvasta näkyy kuljettu matkareitti, vaikka viivat ovatkin suoria kuljimme koko matkan bussilla teitä pitkin. (Microsoftin Paintilla ei pysty parempaan, sorry.)

Buenos Aires - Puerto Madryn - Rio Gallegos - El Calafate - Rio Gallegos - Ushuaia - Rio Gallegos - Perito Moreno - Puerto Madryn - Buenos Aires

Tällä kertaa voin sanoa ettei kyseessä ollut mikään lyhyt viikonloppu retki. 12 päivän aikana laskujen mukaan tuli täyteen 123,5 tuntia bussissa istumista. Niinpä niin, selkä kipeänä amuun ankeaan. Mutta lopulta oli kuitenkin voittaja fiilis, kaikissa paikoissa tuli käytyä. Lienee parasta selkeyden vuoksi kertoa tapahtumista paikka kerrallaan:

1. Etappi: Puerto Madryn

Tähän kauniiseen merenranta kaupunkiin saavuimme aamusta aikaisin pitkän linja-auto matkan jälkeen, jota etenkin kuormittivat neuroottinen moppaaja (mistä lie löytävät henkilökuntansa) sekä ladan takakontista kaivettu illallinen. Puerto Madrynistä kävimme kierroksella Península Valdezilla (Valdezin niemimaa suom. huom.), jossa bongasimme valaita, merinorsuja, pingviinejä, Guanacoja sekä kaksi suomalais turistia.

Tiina! Älä hyppää!

Valaan pyrstö, huom. kuva on autenttinen

Merinorsu, elikkä epämääräinen pötkylä

Pingviini... "Ei ne täällä mitään esiinny, ne vaan on..."

2. Etappi: Rio Gallegos

Pelkkä linja-auton kääntö paikka, en suosittele kenellekkään. Siellä ei ollut mitään, muutakuin sämpylä joka muistutti ihmisen kuolevaisuudesta (tai vähintääkin ruokamyrkytyksestä).

Tähän väliin pitänee todeta, että tämä posti loppuu nyt kuin seinään. Jatkan huomenna (ehkä), koska alkaa tulemaan liian myöhä... pahoittelen, Chau!

Ho(p)la!

Jassoo... Onhan tässä jo tovi ehtinyt vierähtää edellisestä postista.. vetoan teknisiin ongelmiin. Argentiinan kämppikset vaihtoivat W-LAN reitintä, no jäihän se sitten mun asennettavaksi (olenhan sentään käynyt korkeatasoisen tietotekniikka-kurssin Magalin opastamana). Eipä siitä sen enempiä.

Viime viikot ovat kuluneet reissaillessa. Ensimmäinen reissu suuntautui Rosarioon äkkilähdöllä. Anni soitti noin puolitoista tuntia ennen lähtöä, että nyt pitää mennä. Pudisteltuani pahimman darran yltäni olin valmis kuin partiopoika pahan tekoon. Neljän tunnin bussimatkalla kertoilin tytöille vanhasta muistista Rosarion olevan noin Turun kokoinen (250 000 asukkaan) pikkukaupunki, myöhemmin osoittautui että olin osunut noin miljoona ja risat asukasta alakanttiin. Sattuuhan sitä. Rosario osoittautui varsin mielyttäväksi kokemukseksi kävimme veneilemässä joki suistolla ja hyppäämässä tandem-laskuvarjohypyn (todellakin). Laskuvarjohyppy oli alunperin tyttöjen idea... Pakkohan sinne oli mukaan mennä ettei tuntisi itseään ihan neidiksi, ja kyllähän se kannatti, hyppy 3000 metristä menee suoraan allekirjoittaneen top 5 kokemuksiin. Suoraan sanottuna tajunnan päräyttävää settiä.


Toinen, pidempi puolentoista viikon matkustus episodi vei meidät pohjois-Argentiinan vuoristo seuduille. Settiin kuului kiertoajelu vuokra-autolla Saltan, Jujuyn ja Tucumanin kaupungeissa, sekä parin päivän extreme-laji setti Saltan lähettyvillä. Toisaalta on pakko myöntää että autoilu näillä seuduilla voidaan lukea myös extreme-lajiksi, varsinkin kun yksikaistaisella (siis yksi ja sama kaista molempiin suuntiin) vuoristotiellä tulee rekka kulman takaa ja vieressä on noin 2000 metrin pudotus tyhjyyteen. Henkilökohtainen extreme kokemukseni oli istua samassa autossa neljän naisen kanssa noin kolme vuorokautta, loppuvaiheessa psyykeni oli jo taottu feminismin juntan alle ja miehinen egoni huusi suoraa huutoa alitajuntani pimeässä kellarikomerossa. Niinpä niin... matkailu avartaa.
Joka tapauksessa reissu oli mahtava, päivittäinen lämpötila oli noin 30 asteen tuntumassa ja kaikki sujui loppujen lopuksi mainiosti. Kiitokset kaikille osaanottajille sekä paikallisten tarjoomojen henkilökunnalle, pois lukien Dancing Zorba Jujuyssa jossa saimme toistaiseksi Argentiinan huonointa palvelua. Kyseisessä paikassa ilahdutin itseäni ja kyseistä tarjoilijaa kymmenen centavon (noin 0,025 euroa) huikealla tipillä.

Muuten aikani on kulunut arjen parissa taistellessa ja rämpiessä ymmärtämättömyyden suossa argentiinan kielisillä yliopistokursseilla. Hiljaa hyvä tulee.

Ja tähän väliin viikon telkku, Pimp My Ride Argentina:

Ennen:


Jälkeen:

Thank u so much José Enrique "Xzibit" Rodriguez for pimping my ride!

ps. Jugi ihmetteli missä Kapteeni Morgan nykyään vaikuttaa. Kyseinen herra on muuttanut tänne, kuten kuvasta näkyy.


Hio Hoi ja rommia pulloon!

Che, boludos!

Jonkin aikaa on jo ehtinyt vierähtää täällä muilla mailla, noin puolitoista kuukautta ja jotkut luultavasti ihmettelevätkin , että "paskaaks se nyt vasta kirjoittaa". Ja tosiaan minulla on osuuteni myös tyttöjen blogissa (eli Tiinan ja Heinin), mutta lontoon murre tuottaa minulle liikaa luomisen tuskaa, eli jätän amerikan kielisen tiedoittamisen liikkeistämme tyttöjen vastuulle ja yritän kirjoittaa suomeksi jotain raflaavaa. Jos totta puhutaan en ajatellut keskittyä mihinkään olennaiseen tässä blogissa, pelkästään Etelä-Amerikan erikoisuuksiin ja ihmeellisyyksiin, joten mitään selkeää tai kronologista kuvausta tapahtumista täältä on turha odottaa.

Kuten tarkka silmäinen katsoja saattaa huomata vielä jaksaa hymyillä, vaikka on kaukana kotoa

Eipä tässä sen ihmeempiä laitan lisää postia piakkoin (piti vain saada tämä alkuun).


Hei hei, moi moi (rock'n roll ei kuolla voi)!